Rusinapulla

Päivät on taas vierähtäneet nopeasti. Viime viikkoisen Ramin jalkatreenin jälkeen on vieläkin rappujen kävely vaikeaa. Uudet treenit varattiin 28.12 ja Rami sanoi keksineensä uusia kikkoja pakaratreeniin, jes! Tappomenoa siis luvassa! Sitä ennen 19.12 reissu Tampereelle, ja Teron jalkatreeniin. Omia treenejä olen tehnyt tälle viikolle vasta yhden ja huomenna olisi tarkoitus mennä tekemään olkapäitä, rintaa ja ojentajia. Olkapäät on kyllä ihan lempparitreeni.

Sitten otsikon aiheeseen. Aloittaessani projektia otin itsestäni aloitukuvat. Kuvat otin edestä, takaa ja sivulta. Järkytyin. Tiesin että kroppani oli "lässähtänyt", mutta sitä jotenkin kuvitteli näyttävänsä kuitenkin vähän paremmalta (?). Nyt olen tasaisin väliajoin tehnyt Paintilla ns. ennen-jälkeen kuvakollaasia, johon olen laittanut tuon alkutilanteen kuvan ja vierelle nykyhetken. Kuvissa sitä huomaa parhaiten eron, koska omat (ja läheisten) silmät katsoo itseään peilistä päivittäin, joten eroa ei aina huomaa eikä muista. Muutamille olenkin näyttänyt nuo kuvakollaasit, ja olen saanut aika...mielenkiintoisia kommentteja :D Rakas äitini tokaisi nähdessään kuvani "Tuo sun maha on kun pullataikina, johon on painettu rusina keskelle". Ihastuttavaa, eikö? Oli muuten äärimmäisen osuvasti sanottu :D En loukkaantunut, koska tottahan se oli. Rusinapulla, ei ehkä jokaisen 25-vuotiaan naisen unelmavatsa, ajattelisin. Työkaveri puolestaan tokaisi anteeksi pyydellen minun näyttäneen takaapäin n. 50-vuotiaalta. Ehkä tämäkään ei ole ikäiseni naisen toive. ONNEKSI tässä siis edes yritetään tehdä jotain :D

Nyt ei auta siis muu kuin jatkaa treenejä entistä kovemmalla tahdilla. Ehkä se rusinapulla on jo hieman muuttanut muotoaan, mutta hommia on edelleen. Ehkä ensi kesänä rusinapullan tilalla on pyykkilauta, hah :D

-J-