Syksyn 2013 Bikiniin on huhujen mukaan tulossa hurja määrä tyttöjä. Itse tietenkin tulee seurailtua useankin tytön etenemistä, luettua blogeja ja katseltua "tiimikavereiden" kehityskuvia. Mielettömiä naisia! Tästä pitäisi motivoitua, treenata entistä kovempaa ja ajatella: "Kyllä minäkin". Mutta mikä perkele siinä on, että mieleen tulee ensimmäiseksi vain ajatus: "Ei oo totta, musta ei IKINÄ voi tulla noin upeeta". Sitä on alkanut välillä jopa miettimään, onko minusta sittenkään tähän, olenko haukannut liian ison palan, olenko aivan altavastaaja... Haluan kylvää tuon jopa kateuden tunteen itsestäni, keskittyä vain ja ainoastaan omaan tekemiseen, mutta miten se voikaan olla niin vaikeaa? Tämä on itsetutkiskelun paikka. Itseluottamusta on saatava mielettömästi lisää, ja siihenhän ei kukaan muu voi vaikuttaa. Toisten kroppien kadehtiminen ei auta mua saamaan sitä tavoiteltua kroppaa, siihen on vaan tehtävä töitä, kuten ne toisetkin ovat tehneet! Kuten minulle on sanottu, ei auta että muut uskovat minuun vaan minun pitää itsekin uskoa,tiedetään..
Keskiviikkona matkaan Tampereelle Herra Isoherran toimistolle. Joka kerta sekin vaan jännittää. Tänään juuri naureskeltiin kaverin kanssa, miten se onkaan aina yhtä hölmö tunne mennä toisen eteen "arvosteltavaksi" alusvaatteisillaan. Tai ei se seisominen enää, mutta se riisuutuminen. Siinä miettii että tippuuko päältä ne päällishousut vai lähteekö samalla vahingossa ne alushousutkin, hah! :D Keskiviikkona siis sitä suoraa ja totuudenmukaista palautetta on tulossa, lievästi sanottuna jännittää. Yhtään vähempää ei jännitä keskiviikon jalkatreeni. Jos siitä taas selvitään hengissä, niin eiköhän sitä selvitä mistä vaan.
Huomenna alkaa taas uusi treeniviikko, ei auta kun painaa entistä kovempaa. Mulla on ihan sellainen fiilis, että aika loppuu kesken. Miten kuukaudet voikaan mennä näin äkkiä. Maaliskuussa pitäis alkaa dieetti!? Mitähän musta jää jäljelle!? Motivoivaa viikkoa jokaiselle :)
-Jenni-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti