Mietin mistä aiheesta haluaisin kirjoittaa. Olen pohtinut usein sitä, miten osa liikuntaa säännöllisesti harrastavista ihmisistä, sekä heistä jotka syövät terveellisesti tai ns."bodyruokaa" (inhoan tuota sanaa!) antavat itsestään kuvan jopa "yli-ihmisenä". "Kyllä minä pystyn vetämään rahka-raejuusto-kana-mössöä ilman että koskaan tekee mieli vetää vaan pussi karkkia, sipsiä, kebabia ym. ja huuhtoa se alas colalla". Hienoa, arvostan ja nostan näkymätöntä hattuani jokaiselle joka voi käsi sydämellä sanoa ajattelevansa näin.
Itse en valitettavasti kuulu tähän onnekkaaseen ryhmään. Kyllähän se makean ja herkkujen himo on hieman vähentynyt niistä ajoista kun Makuunin karkkisäkki oli huomattavasti tutumpi kaveri kuin raejuustopurkki, mutta edelleen kamppailen sietämättömienkin herkkuhimojen kanssa.Olen aina ollut äärimmäinen "herkkuperse". Välillä tulee fiilis siitä miksi olen lähtenyt mukaan tähän kaikkeen. Onko tämä kaikki sittenkään sen arvoista. Olen kuitenkin ollut koko tämän projektin aikana huomattavasti paremmalla tuulella ja tyytyväisempi elämääni kuin ennen, joten kyllä, kyllä tämä on ollut sen arvoista. En kuitenkaan koe tehtäväkseni arvostella muiden syömisiä tai syömättä jättämisiä. Oman syömiseni (tai pikemminkin herkkujen syömättömyyden) ihmettely on minulle lähes arkipäivää. Mielestäni on huomattavasti hyväksyttävämpää syödä "mättöä" kuin syödä ns. terveellisesti, vai ajattelenko ainoastaan minä näin? Menepä kommentoimaan pasteijaa ja jäätelöä napostelevalle työkaverille että onko se hullu kun aina syö tuommoista pa*kaa.. Ei muuten katsota hyvällä (en suosittele kokeilemaan).
Itselleni viikonloput tuntuvat vaikeimmilta, varsinkin jos ne on vapaita. Kaipaan toisaalta myös niitä siiderinhuuruisia baari-iltoja, pakko myöntää. Ja nyt joku sanoo että baarissa voi olla myös oikein mukavaa selvin päin. No voi olla ja on ollutkin, mutta silti kaipaan joskus sitä hetkeä kun lähden baarista kebabin kautta kotiin. Mättään ruokaa niin että majoneesit valuu suupielistä. Jep, ainoa parempi puoli baari-iltojen jälkeen on nykyään se ettei ole krapulaa :D Yhtä kaikki, ei tämä touhu ole varmasti helppoa kenellekään. Asenne ratkaisee, ja sitä minulla on tämän asian suhteen. Halusin kuitenkin tuoda esiin myös tämän puolen ainaisen hehkuttamisen sijaan. Näistä ajatuksista huolimatta olen edelleenkin äärettömän tyytyväinen valintoihini :)
Tänään oli välipäivä salilta ja huomenna menen aamulla ennen illan työvuoroa treenaamaan jalat.. Pelottaa jo valmiiksi :D Innostavaa treeniviikonloppua tai toisaalta rentouttavaa löhöilyviikonloppua, ihan miten itse parhaaksi näet :)
- Makein terkuin, J :) -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti